<$BlogRSDUrl$>
 

23.5.04

Salon.com Technology | Why don't we do it in the road? Salonin artikkeli liikennesuunnittelun uudesta koulukunnasta selittää, miksi kaaos on järjestystä ja miksi kaupungeissa on paras ajaa alle 30 km/h. Bruce Sterlingillä on ongelma: Mitä tehdä kun bileet ovat liian hyvät http://www.khephra.org/PermaLink,guid,aa7a9745-361b-42ed-ba71-1409f9eec70d.aspx George Soros ruoskii Amerikkaa puheessaan Columbia School of International & Public Affairsin valmistujille. http://www.alternet.org/story.html?StoryID=18743 The Nationin artikkeli Pohjois-Koreasta http://www.thenation.com/doc.mhtml?i=20040607&s=harrison
// posted by Tatu @ 20:55

16.5.04

Kohtaat salaperäisen muukalaisen 

Ovikello soi. Tuntematon mies tulee sisään.

Hän lienee minun ikäiseni. Hän on vaalea, roteva ja lihava. Silmät ovat puoliummessa, ryhti vaipunut, akneiset kasvot maata kohti. Mies näyttää olevan horroksessa. Hän mutisee laskuhumalaisen katumuksella; pyytää nöyrästi anteeksi tapahtunutta lonkeromiesten invaasiota.

Kämppis haluaa selvittää, miksi ambulanssimiehet tunkeutuivat yöllä sisään. Niin humalikko jää kylään. Jääköön minun puolestani: niin saadaan asiat selviksi. Mutta jutut muuttuvat levottomiksi.

Vieras kertoo hakanneensa veljensä juuri äskettäin. Lyöneensä hänet lattiaan.

Veli on narkkari. Mies itse ei käytä; hänellähän on epilepsiakin. Mies on kyllä joskus vetänyt piriä, mutta ei enää.

Mitenkään selvä hän ei kuitenkaan ole. Puhe ei tosin sammalla kuin humalaisella - ja mikä on tämä haju? Ei viinan haju.

Tyyppi selittää kertakaikkisen outoja. Hän kertoo karanneensa muukalaislegioonasta, jossa hän on saanut lähitaistelukoulutuksen. Voiko sellainen olla totta?

Kamppailulajeista pitävä kämppis ottaa miehestä mittaa. Hän ryhtyy kisailemaan huumaantuneen ja väkivaltaisen hörhön kanssa. Kun pojat painivat, olohuone käy ahtaaksi. Hörhö on kolmanneksen meitä kumpaakin painavampi ja hän selättää kämppiksen vaivatta.

Kämppis hirnuu kuin olisi telminyt rakkaan lapsuudenystävänsä kanssa, mutta ehkä hän on yhtä peloissaan kuin minä ja yrittää miellyttää, jottei hörhö suutu toden teolla. Niin varmaankin on paras, tuumaan, ja tyypin oudot jutut tulvivat vapaasti.

Tiedättekö muuten, että huoneessani minulla on valvontalaitteet, jotka antavat sähköiskun varkaille; talonmieskin sai sätkyt. Ja arvaatteko: olen asentanut tietokoneeni niin, että sinne pääsee verkon kautta, ja kameran avulla näkee kaiken - osoite on kolmeviisneljäneljäyhdeksän. Jaa mikä? No kolmekolmekahdeksenneljäyksi. Siis seitsemänviisiyksikuusikaksikahdeksansataatuhatta. Tietokoneessasi muuten on virus; minä olen laittanut sen sinne. Virus on koko ajan päällä, toimii omien päämääriensä mukaan ja täyttää kiintolevyä ykkösillä ja nollilla.

Mies istuu sohvatuolille television eteen, ottaa tietokoneen näppäimistön syliinsä ja rämpyttää sitä avokämmenillä kuin lapsi. Ikään kuin tietokone ymmärtäisi hänen aikomuksensa eikä näppäimiä tarvittaisi.

Ja toden totta! Yhtäkkiä televisioruutuun ilmestyy outoa grafiikkaa. Näyttää siltä, että miehellä on kuin onkin hakkerin taitoja! Hän on kännissä mutta järjissään; hän tuntee datan virrat! Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä hänellä on telepaattinen yhteys näppäimistöltä keskustietokoneeseen, ja nyt hän hallitsee MTV3:n lähetystä!

Mutta sitten kuva katoaa näytöltä samalla kun mainos päättyy ja käy inhottavan selväksi, että mies ei olekaan enää todellisuudessa kiinni.

Hetkeä myöhemmin tämä tuntematon, fyysisesti ylivertainen, väkivaltainen huumehörhö tulee lupaa pyytämättä makuuhuoneeseeni, istuu viereeni sängylle, puhuu arvaamattomia ja kuljettaa paksuja, likaisia sormiaan polvellani. Kylmät väreet kulkevat jossakin sappirakkoni tienoilla.

Friikahdan. Mieleni tekee kiljua kuin tyttö. Soitan hätänumeroon kämppiksen puhelimella. Poliisi ei tule, sillä hätäkeskuksessa arvellaan, että järkipuhe kuuluu hörhöulottuvuuksiin. He ovat tietenkin väärässä eikä mikään mene perille. Lupaan keskusneidille, että heille vielä järjestyy sellaisia töitä joiden takia kannattaa tulla käymään.

Puolenyön yli päästään kuitenkin rauhallisesti. Aamuyöllä hörhö tekee lähtöä. Mutta rappukäytävässä hän ryhtyy vielä itkemään ja avautumaan kämppikselle. Lopulta hän sammuu ja käytävä kaikuu kuorsauksesta.

Kämppistä ahdistaa, sillä naapurilla on vakavia ongelmia. Naapuri tarvitsee apua, mutta kämppis ei sitä aio heille järjestää. Sen sijaan kämppis lähettää rukouksen helluntailaiselle jumalalle. Jeesus pelastaa.

Olin organisoinut talonvaltausta alakerran tyhjään asuntoon. Taloyhtiöstä puuttuvat yhteistilat, ja voisi ajatella että siellä olisi hyvä tavata naapureita. Ymmärrän kuitenkin nyt ettei tällaisten ihmisten kanssa voi sellaista järjestää. Ovisilmä: välttämätön. Naapureiden kyttääminen: hengissä selviämisen elinehto.

// posted by Tatu @ 03:18

21.4.04

Lonkeromiesten invaasio 

Kello 2:05 aamuyöllä valolonkero työntyy sisään postiluukusta. Vieras silmä mulkoilee pimeää eteistä. Meluun heräävän asukin aivo tunnistaa ovikellon pirinän alta kehoituksen "Avaa ovi!".

Ovella on lauma hehkuvia, perunanenäisiä ukkoja. Palomiehiäkö? Day-Glo-vaatteissa lukee ambulanssi. Mikä on nimi, entä kämppäkaverin nimi? Sitten he vyöryvät sisään, eikä mikään asukkaan Dimitri-teepaidan ja kalsareiden sisällä estä heitä tulemasta.

Tunnenko sen-ja-sen? En. Tunnenko naapurini, tuosta seinän takaa? En tietenkään.

Tuntematonta naapuria ei löydy asunnostani. Perunanenät luovuttavat. Lähtiessään yksi kurkkaa valolonkerolla siivouskomeroon: sinne mahtuisi joku piiloon.

Päivällä ambulanssifirman puhelimessa joku perunanenistä tasapainoilee salassapitovelvollisuuden ja hyvittämisen halunsa välissä ja onnistuu lopulta paljastamaan, että yöllä oli yritetty tavoittaa kämppistä eikä naapuria. Joku oli maininnut nimen, jonka omistaja olisi pitänyt löytää. Ei löytynyt. Makaakohan hän nyt verissään katuojassa?

Ei makaa. Hän on toisessa kaupungissa. Ei hänellä ole hätää. Hän ei käsitä mitään. Vaivoin hän muistaa yhden naapurin: tämä on juoppo, joka joskus simahti käytävälle. Juoppo ei kuitenkaan asu seinän takana.

Illalla kämppis palaa. Nyt hän muistaa: naapuriin on muuttanut uusia ihmisiä. Sen olen minäkin huomannut. Viikonloppuisin koko käytävä kaikuu oksentamisen äänistä, ja makuuhuoneesta kuuluu seinän läpi kaikki. Seksiä, ja nytkö väkivaltaa?

Meillä on oikeus tietää. Pitäisikö hankkia ovisilmä?

// posted by Tatu @ 20:08

20.4.04

Ideas are cheap 

Dumppaan nämä linkit nyt tähän jotta löydän ne myöhemminkin. Kolme mielenkiintoista kirjaa:
  1. Nicholas Albery: Book of Visions: An Encyclopaedia of Social Innovations
  2. Setting the World Alight
  3. The World's Greatest Ideas

// posted by Tatu @ 19:33

17.4.04

Välttelen kutsuja ylhäältä ja alempaa 

Jeesus koetti tavoittaa minua eilen. Oli lähettänyt sanansaattajan. Sanansaattaja oli tyttö. Tämän tajusin selvästi. Kirottu kevät.

Sanansaattaja maalasi abstraktia taulua ja puhui paljon. Liikaa: henkisestä hyvinvoinnistaan. Niin paljon, että ymmärsin hänen olevan oikealla alalla.

Minua kutsuttiin Jeesustuvalle. Siellä ihmiset tulevat uskoon. Näin tuvalla otetun kuvan: siinä oli rivissä tyttöjä, jotka olivatkin vaimoja, ja heidän takanaan poikia, jotka olivat aviomiehiä. Sanansaattajan takana oli tyhjä tila.

En mennyt Jeesus-tuvalle. Selitin itselleni, että aikaiseksi vääntyneen valverytmin takia olisin tuolloin unessa. Se oli totta mutta huono selitys.

Hermostuksissani polkupyöräilin itseni hengästyksiin. Siitä arvaan, että tyhjään tilaan löytyy vielä täytettä.

// posted by Tatu @ 10:19

10.4.04

Stan the Man 

Minäkään en ole vastustuskykyinen Stanley Kubrickille.

Kubrick oli ukko, jonka hellittämätön Suomen paras -asenne ei mahtunut tähän universumiin. Siksi hän loi itsestään uuden. Siellä hän selvitti mihin kameroita käytetään. Hänen elokuvansa eivät ole parhaita, sillä kukaan muu ei tehnyt elokuvia keinoälystä, pedofiliasta, atomipommista, ihmisen evoluutiosta - sekä modernistisesta sisustusarkkitehtuurista. Kubrickin elokuvat sijaitsevat nollaulotteisilla asteikoilla joissa niitä ei ole mahdollista halventaa Oscar-palkinnolla. Itsetunnon puuskassaan Jumala kuvittelee olevansa Kubrick.

Guardianissa on artikkeli toimittajasta, joka pääsi penkomaan Kubrickin kuolinpesän arkistoa. Ymmärtänette, että se on parempi asia kuin oikein mikään.

Kun theta-aallot kelluttavat aivojasi tarpeeksi, voit lukea tämän artikkelin ja miettiä, miten Kubrick olisi ratkaissut.

Suomen paras! Ilmeisesti vain Taschen on niin laadukas kustantamo, että se kelpaisi Kubrickille. Vain Criterion julkaisee yhtä hyviä DVD-levyjä (heillä ei kuitenkaan ole tarjolla kuin Spartacus).

Kolmas osa telkkarin Kubrick-dokkarista on vielä tulematta. Muista!

// posted by Tatu @ 07:06

1.4.04

Aprilliä, saatana! 


// posted by Tatu @ 18:25

30.3.04

Hippocratech 

Slashdotissa sivuttiin syvällistä totuutta.

Sen innoittamana olen verrytellyt uudistunutta Googlea. Esimerkiksi tietojenkäsittelyn opiskelija Deirdre Ward väittää seuraavaa tekstissään The study of "Computers and Society" is not relevant to a Computer Science degree:

There is no equivalent to the Hippocrate's oath for computer scientists.

Todellakin! Minusta näyttää siltä, että teknokulttuurissa on looginen aukko.

Aito Hippokrateen vala Heikki Solinin suomennoksena löytyi lääkäriliiton sivuilta.

Minä vannon Apollonin, lääkärin, kautta ja Asklepioksen, Hygieian ja Panakeian ja kaikkien jumalien ja jumalattarien kautta, kutsumalla heidät todistajiksi, että tulen kykyni ja harkintani mukaan täyttämään tämän valan ja kirjallisen sitoumuksen.

Tulen pitämään vanhempieni arvoisena sitä, joka on opettanut minulle tämän taidon, ja jakamaan hänen kanssaan elatukseni, ja hänen tarvitessaan apua tulen sitä antamaan. Hänen poikiaan olen pitävä veljinäni ja opettava heille, mikäli he niin haluavat, tämän taidon ilman palkkaa ja sopimusta. Opastusta ja luentoja sekä kaikkea muuta opetusta olen antava pojilleni ja opettajani pojille sekä niille oppilaille, jotka ovat sitoutuneet kirjallisesti ja valallisesti lääkärilakiin, mutta en kenellekään muulle.

Elintapoja koskevia ohjeita tulen käyttämään sairaiden hyväksi kykyni ja harkintani mukaan: tulen torjumaan kaiken, mikä voi olla vahingoksi ja vääryydeksi. En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin, enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen. Enkä tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita.

Puhtaasti ja hurskaasti olen viettävä elämääni ja harjoittava tointani.

Niihin taloihin, joissa käyn, menen auttaakseni sairaita tekemättä tahallisesti mitään vääryyttä ja vahinkoa sekä pidättyen rakkaudesta naisten ja miesten, vapaiden ja orjien kanssa.

Mikäli parannustyössäni tai sen ulkopuolella ihmisten parissa näen tai kuulen sellaista, mitä ei pidä levitettämän, vaikenen ja pidän sen salaisuutena.

Jos täytän tämän valan enkä riko sitä, sallittakoon minun nauttia sekä elämästä että taidostani kaikkien ihmisten ikuisesti arvostamana. Mutta jollen sitä pidä, vaan teen väärän valan, tapahtukoon päinvastoin.

Olisikohan minun velvollisuuteni nyt hieman uudistaa tuota tekstiä? Etsiskelen vielä hetken ja jollen löydä aikaisempia yrityksiä niin ryhdyn toimeen. Mikähän olisi sopiva jumaluus jonka nimiin vannoa? RMS?

// posted by Tatu @ 20:43

25.3.04

Kommarikapitalismi 

Markkinataloudessa oletetaan, että kaikilla on koko ajan täydellinen tieto markkinatilanteesta.
  • Ihmiset siis tietävät, mitä asioita on myynnissä, missä ja mihin hintaan.
  • Lisäksi hintoihin on sisällytetty tuotteiden todelliset kustannukset. Esimerkiksi tupakasta aiheutuvan syövän hoitokuluja ei veloiteta muilta kuin tupakoitsijoilta ja tupakoitsijan muilta pilaama hengitysilmakin on jo korvattu.

  • On olemassa mainontaa, joka lisää markkinatilannetta koskevaa tietoa- esimerkiksi lähikaupan alennusmyynti-ilmoitukset paikallislehdessä.
  • Toisekseen on olemassa mielikuvamainontaa, jonka pyrkimyksenä on pelkästään vääristää käsityksiä markkinoista. Kaunis mainos synnyttää tunteen, joka hämärtää tosiasioita. Jatkuva onnistuminen tässä vääristämisessä tekee mainostoimistojen olemassaolon mahdolliseksi.

    • Mielikuvamainontaa voidaan siis vastustaa taloustieteellisin perustein. (Muut perusteet, esimerkiksi moraaliset, saattavat myös päteä.) Tehokkaimmalla mahdollisella tavalla - mutta ei sen tehokkaammin - toimivat markkinat ovat kaikkien etu.

    Tällaisessa tilanteessa jokainen mainostaja velvoitetaan esittelemään oman tuotteensa lisäksi myös kaikki vastaavanlaiset, toisten valmistamat tuotteet. Täydellisin markkinatalous olisi siis osittain säädelty - jonkinlainen mainossosialismi.

    Kommarikapitalismin etuihin kuuluu myös se, että asemansa vakiinnuttaneiden yritysten ansioton kilpailuetu markkinoille pyrkiviin nähden pienenee. Pienyritysten tukeminenhan on viime aikoina ollut asialistalla.

    Toinen kohta. Markkinatalouden perusteisiin kuuluu myös yksityisomistus. Niinpä on vaikea ymmärtää, miten yritysten on mahdollista väittää ostavansa ja myyvänsä mainostilaa esimerkiksi talon seinästä, vaikka selvästikin tarkoituksena on ostaa sitä minun päästäni. Haluan, että minulle maksetaan korvaus mielen luvattomasta haltuunotosta. Tyydyn kuitenkin siihen, että mielikuvamainonnalle määrätään kohoava haittavero.

    En ollenkaan käsitä, mitä tässä olisi väärin. Vaikka mielikuvamainonta tehtäisiin näin suorastaan mahdottomaksi, ymmärtävät edistyksellisimmät yhtiöt jo nyt että kaikkein tehokkainta on sellainen mainonta, jota mainoksen uhri pyytää itse. Asiakas tekee tämän, koska tuotteella on muihin nähden selviä, mittattavia etuja.

    // posted by Tatu @ 14:00

    22.3.04

    Yo-kirjoitukset, AI II 

    32. Muisti voi pelata tai pätkiä, se voi mennä tai palata, se voi olla valikoivaa ja siihen voi jäädä jälkiä, ja kaivellakin sitä voi. Nykyään muistiin voi myös tallentaa ja sitä voi laajentaa. Kirjoita muistista.
    Kirjoitin neljä arkkia täyteen. Lopulliseen aineeseen kului yksi arkki ja sen kaikki sivut. Käyttämätöntä aikaa jäi vielä viisi minuuttia. Konseptivaiheessa minusta tuntui, että jumalat puhuvat kauttani, mutta viimeistellessäni ymmärsin kuitenkin, että skeidaa tuli taas väännettyä.

    En kirjoittaisi skeidaa ellei olisi pakko. Jos loppuelämästäni määrätään parin tekstin perusteella, haluan antaa arvioitavaksi sellaisia tekstejä, joihin olen edes itse tyytyväinen. Jos on tuotettava tekstiä nopeasti, on tingittävä laatuvaatimuksesta. Jos tekstistä on saatava selvää ja jos sen on vielä oltava aseteltu sivulle kauniisti, niin siinä tapauksessa haluan käyttää hommaan tietokonettani.

    Tietokone! Vasta silmänräpäys on kulunut jurakaudesta, ja nyt ihminen on jo luonut tietokoneen. Tätä hienonhienoa apparaattia voidaan pitää tieteen riemuvoittona. "Sähköaivojen" monikäyttöisyydestä on osoituksena, että 20 vuodessa sen on omaksunut jokainen yhtiö, kansalainen ja valtion laitos. Esimerkiksi sinä, hyvä lukija, käytät parhaillaan tuota inhimillisen älyn huippusaavutusta. Kompuuttereita on jopa joissakin koulussa, joissa koulutetaan nuorukaisia tulevaisuuden yhteiskunnan moninaisiin haasteisiin.

    Olen käyttänyt näitä kirottuja romuja jokaisessa kirjoitelmassani ennen ylioppilaskirjoituksia viidenneltä luokalta lähtien; kirjoitusten jälkeen en tule käyttämään yhdessäkään tekstissäni lyijykynää. Kynää ei käytetä kirjoittamiseen myöskään kirjapainoissa, sanomalehtien toimituksissa, ylä-, ala-, tai keskiasteen kouluissa, yliopistossa tai missään paikassa missä tekstiä tuotetaan.

    Opettajaparoille on ilmeisesti ainakin jollakin tasolla selvinnyt, ettei heidän opettamastaan käsialakirjoituksesta todellisuudessa saa selvää. Ymmärrettävästi minulle ehdotettiinkin, että opettelisin kirjoittamaan kauniimmin. Kuitenkaan en saa käyttää siihen kalligrafiakynää, vaan pelkästään kuulakärkistä. Tämä oli pettämättömän loogista.

    Pidän tätä kaikkea lähinnä todisteena - paitsi siitä, että lukion perimmäinen tarkoitus on luoda toinen, synteettinen todellisuus - myös alipalkattujen opettajien halusta osoittaa valtaansa edes johonkin, riippumatta asian mielekkyydestä. Sellaisessa tilanteessa pidän järkevämpänä liittoutua ja käyttää joukkovoimaa - asiaankuuluva menettelytapa olisi lähteä kadulle ja ottaa mukaan banderolleja, joissa lukee esimerkiksi Yhteiskunta on lyijykynitettävä! tai Kynä on vahvempi kalloanne!

    Ylioppilaskokeen knoppikysymykset:

    Minua hämmästyttää suuresti yo-lautakunnan tarve 1) potkia nilkkani tohjoksi 2) moittia sen jälkeen etten juokse kuin Wilson Kirwa. Hankkikaa, opettajat, itsellenne oikea ammatti.

    Niin vielä siitä aineesta. Sen loppuun väänsin hienon tulevaisuusvision. Olen kyberneettinen Marcel Proust! Olen tulevia aikoja etsimässä! Jollei se kelpaa yo-lautakunnalle, on vaihdettava lautakuntaa.

    // posted by Tatu @ 20:05

    This page is powered by Blogger. Isn't yours?